Some rather die than be who they are.

Nyt minulla on paljon asiaa! Kerrankin! Aijon saarnata kiusaamisesta jne. okei okei.

Sain idean siitä kun kävin Omeglessa ja joku aivan tuntematon tyttö kutsui minua huoraksi. :D kiva juttu.

Elikkäs, en tule koskaan ymmärtämään miksi ihmisten on aivan pakko haukkua toisia. Kyllähä minäkin olen pari kertaa sanonut pahasti mutta en halua haukkua ihmistä ulkonäön takia vaan luonteen. En siis ole mikään enkeli.

Mutta nykynuoret ja vähän vanhemmatkin ovat nyky aikoina todella masentuneita. Ja minä uskon että se johtuu päihteistä ja haukkumisesta. Minua on melkein aina kiusattu, tai no siitä asti kun muutin Runosmäkeen. Eskarissa minua kiusattiin siitä koska olin poikien kaveri. Ykkösluokalla oli sama asia ja myös se etten välittänyt miten pukeutusin. Kerran tulin yöpaidassa ja housuissa kouluun hakemaan lukutodistusta ja nämä yhdet tytöt katsoivat minua kun tautista. Noh mikäs siinä. Kakkos ja kolmos luokka meni perus samoissa asioissa. Nelosluokalla minua kiusattiin vaatteiden takia. Mitäs sitten jos tykkäsin käyttää keltaista Hessu paitaa ja farkkuja joissa oli lahkeissa liekki? Tunsin itseni niissä oloni mukavaksi ja niin oli hyvä. Vitosluokalla serkkuni muutti Rymättylään ja vaihtoi samalla koulua. Hän oli sillä hetkellä ainoa kaverini ja olin siis yksin. Vitosluokan loppu puolella aloin kaveerata enemmän yhden lapsuuden kaverini kanssa. Ennen kutosluokkaa tutustuin yhteen kaveriini ja tunsimme että olimme todella samanlaisia. En kiinnittänyt enään kiusaamiseen huomiota ja jos joku olisi sanonut jotain niin olisi tullu pahemmin takaisin. Itsetuntoni oli koholla siis tuohon aikoihin. Kutosluokan loppu puolella sairastuin masennukseen. Syytä voi vain arvailla ja en pysty itsekkään käsittämään miksi.

Seiskaluokan alussa kiusaamista ei ollut paljoa. Pari kertaa jotkut nauroivat minulle koska minulla on päärynävartalo. Sitten tutustuin pariin nykyiseen kaveriini ja aloin olla itsevarmempi (näillä ajoilla minun masennukseni oli siis pahimmillaan). Ja sitten alkoi taas kiusaaminen ja haukkuminen. Masennus paheni ja aloin käymään kuraattorilla itsemurha ajatusten ja viiltelyiden takia.  Kävin myös pari kertaa psykologilla. Kesällä jätin tämän kaiken ja tunsin oloni semi hyväksi.

Kasiluokan alussa tapahtui yksi juttu mitä kadun vielläkin. Siitäpä sitten lähti kunnon haukkuminen. Joka puolelta kuului jotain. Viiltely jatkui. Tämän vuoden puolella en ole enään paljon saanut haukkumisia niskaani vaikka pari kertaa niitäkin on tullut. Viiltely on loppunut mutta masennus on pysynyt. Pienikin asia voi laukaista itsemurha ajattelut tai viiltelyt.

Siis minunhan piti kirjottaa vain koulukiusaamisesta mutta tossa oli nyt masennuksestakin vähän.

Mutta koulukiusaaminen tai mikä tahansa kiusaaminen ei ole hyväksyttävää. Se jättää pahat arvet ja muuttaa ihmistä. Ei ihmisen ulkonäöllä ole väliä ja kauneus on katsojan silmissä. Luonne on mielestäni paljon tärkeämpi asia koko maailmassa.

En tiedä mitä ihmeen kiksejä ihmiset saa jos ne haukkuu jotain vaikka läskiksi? Tunteekohan ne sitten olonsa laihemmaksi kuin oikeasti on? Onkohan sitten kivaa tuntea vuosia syyllisyyttä kun on haukkunut jotain paljon ja hän tekee lopulta itsemurhan? Hmm

Mutta jaaha ei sitten varmaan muuta.

Heiheei.